Vappupäivänä oli hauskaa ja ihanaa touhuta koko iltapäivä, kun kaikki olivat kotosalla ja ehtivät puuhastelemaan pihalla ihanassa auringonpaisteessa.

Kyllä se vain on niin, että jokaisella porokoiralla pitäisi olla lapsi tai useampi riepoteltavanaan ja jokaisella lapsella pitäisi olla ikioma ihana porkkiskaveri. Vappupäivänä näytti jopa siltä, että neiti-koira on aikuistumassa niin, että sen uskaltaisi jopa pitää tuossa pihassa kaverina irrallaan ja jättää tuon varmistuksena olevan juoksuliinankin pois. ... mutta sitten seuraavana päivänä neiti taas kadotti korvansa lenkillä vapaana ollessaan ja pinkoi melkein kilometrin päästä moikkaamaan koirakaveria naapurin pihaan, joten ehkä sittenkin pidetään liinaa edes varalla, sen päälle on ainakin helppo hypätä, jos näyttää siltä, että koira suunnittelee karkureissulle lähtöä.

Tietenkin meidän lasten kanssa (ilman Minniä) piti piipahtaa kylällä lasten vapputapahtumassa ja siellä sitten oli ratsastusnäytösten ja muun ohjelman ohella myös agilitynäytös, jossa TIETYSTI piti olla esiintymässä niitä haaveideni koiria, eli kelpieitä. Tekee TODELLA hyvää kelpie-kuumeelle nähdä taitavia, hyvin koulutettuja, tottelevaisia kelpieitä tositoimissa agilityradalla. Tiesinhän sen jo etukäteen, mutta niin vain piti itseään kiusata katselemalla noita. Pakko se kai on kokeilla kelpietä joskus, kunhan nuo kaksijalkaiset vähän kasvavat ja minulla on paremmin aikaa harrastaa koiran kanssa. Ulkomuodolta se vain on niin täydellinen. Ja vaikka olen pitänyt aina vinttikoirista niin nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kun on jääräpääihmistenavien kanssa vääntänyt vuosikausia niin olisi se ihanaa, jos edes koirat sitten olisivat toista maata ja suostuisivat toimimaan käskyjen mukaan eivätkä aina inttäisi vastaan joka asiassa vinttikoiratyyliin (ja vähän porokoira jäärämalliinkin). En toki ole niin tyhmä, että kuvittelisin kelpienkään oppivan mitään ilman työtä, sitä sen kanssa varmasti saisi tehdä ja paljon, mutta miten palkitsevaa se olisikaan saada koira, jolle se tekeminen sinänsä toimisi palkkana ja työskentelymotivaatio olisi voimakas eikä ihan niin mielialoista kiinni kuin tuolla hieman jäärällä Minnilläkin tuntuu olevan.

Toisaalta onhan minulla puolikas Tytistä ja ainakin Pepsi oli kyllä hyvinkin halukas yhteistyöhön, joten ehkä pääsen Tytin kanssa kokemaan edes joitain vastaavia kokemuksia. Tosin sen kanssa harrastamista ja harjoittelua haittaa se, että koira ei suurimmaksi osaksi asu täällä meillä, joten ainakin alkuun aion sen kohdalla keskittyä ainoastaan siihen, että saadaan näyttelyesiintymiset, seisomiset ja seuraamiset ja yhteistyö sillä saralla kuosiin. Syyskuussa olisi tarkoitus ensimmäistä kertaa piipahtaa kehässä pentunäyttelyssä Orivedellä.