Kovin huonosti on tullut tätä blogia päivitettyä. Minnin kanssa elellään tasaisen tasaista arkea, huolehditaan lapsista ja kunnostamme ja tällä hetkellä nautiskellaan ihanasta talvesta, joka vihdoin viimein tammikuussa saapui iloksemme. Pitkään sitä kaivattiinkin.

Talvi on sitten ihanaa aikaa, kun silloin ihmisillä on hanskat kädessään ja mikäs sen mukavampaa kuin niiden varastaminen.

Anna se hanska takaisin tänne, nyt heti!

 

Minni on viime aikoina usein hukannut korvansa ollessaan vapaana, siksipä kävinkin VipStoresta hakemassa 10 metrisen juoksutusliinan, jonka kanssa nyt ollaan harjoiteltu korvien käyttöä. Aika hyvin ne taas tuntuvat olevankin pelissä mukana. Ihan heti en kuitenkaan vielä aio tuota koiraneitiä vapaaksi laskea, sen verran usein on korvansa hukannut heti vapauden koitettua. Vasta kun liinan kanssa päästään 100% varmuuteen luoksetulokutsun noudattamisessa, uskallan kokeilla irti laskemista. Tuo liina on onneksi sen verran pitkä, että hyvin senkin kanssa pystyy liikuttamaan ja riehumaan.

Porokoiraa ottaessa emme arvanneet, että saamme koiran, joka kuvittelee olevansa suuri metsästäjä ja karkaa usein etsimään riistaa nenänsä perässä. Minni on kyllä ihan uskomattoman riistaviettinen otus.