Sunnuntai 29.4.2012 oli Minnille jännittävä päivä, kun pääsi ensimmäistä kertaa eläessään piipahtamaan "näyttelykehässä" Alavudella järjestetyssä match show:ssa. Paljon oli nähtävää ja koettavaa ja alkuun koko tilanne ja ympäristö jännitti ihan kamalasti, onneksi hetken hengähtämisen jälkeen uskalsi sitten katsella ympärille ja tehdä tuttavuutta muihin paikallaolijoihin. Tosin harmittavaa oli se, että kaikki eivät tulleet tervehtimään, joten välillä asiaa piti protestoida ihan ääneen.

Alkuun koko paikka jännitti tosi kovasti ja menoa oli parempi tarkkailla turvallisesti lasten suojista.

Josko sitä vaikka vähän uskaltaisi vilkaista lähempää.

Ihania kavereitahan sieltä löytyi...

... ja niin komea nuorukainenkin, kun on tuollainen lähistöllä ei enää tarvitse pelätä.

Kehässä meni oletetulla tavalla, eli saaliina sininen nauha ilman sijoitusta. Arvasin jo etukäteen, että Minni ei varmastikaan oikein tykkää koko touhusta ja tulee pyrkimään ulos kehästä, ja niinhän se meni, että mutkat yritettiin vetää suoriksi ja pois kehästä. Kontaktissa oli taas ongelmaa, kuten yleensäkin kun ollaan jossain muualla kuin tutuissa kotiympyröissä. Tosin hieman oli jo valonpilkahduksia nähtävissä, kun tajusin ottaa herkuksi mukaan juustonkannan niin sillä sai ajottain huomiota kiinnitettyä ja jopa koiraa tarjoamaan toimintoja herkun edestä. Mutta... seisomisharjoitukset sujuivat ihan kivasti ennen kehäänmenoa, kehässä sitten alkoi tuijottaa juustoa ja tarjosi vuoronperään istumista ja maahanmenoa juuri silloin, kun olisi pitänyt nätisti seistä tuomarin katseltavana. Onneksi sentään sijoituskehässä jo vähän paremmin sujui edes seisonta vaikka liikkeet veti sielläkin samaan malliin ajatuksella:"neliveto päälle ja äkkiä pois!" Ei kuin harjoittelemaan ja uuteen kokeiluun.

Kotimatkalla. Kerrankin auton näkeminen oli ihan mukavaa ja sinne kyytiin meneminen jopa helpotus. Vaikka ne kivat kaverit jäivätkin matkasta pois. Ehkä seuraavat reissut sitten ovat taas hauskoja, kun viikon päästä päästään aloittamaan arkitottelevaisuuskurssi.

 

Kyllä se vain on niin, että eväsretkellä on joka tapauksessa paljon mukavampaa... Vaikka tiellä seisoikin mahdollisesti hullu metso, jota ei saanut lähteä jahtaamaan ja jonka tapaamisen jälkeen vielä joutui varmuudenvuoksi hihnaankin.