Vaihteeksi yritettiin ottaa muutama kuva sisältä, jostain syystä tuo meidän kameramme on sellainen, että ulkosalla on paljon helpompi kuvata.

Ruoka maistuu hyvälle, kun on näin hieno kuppi, josta syödä! Pitäähän kaunottaren kupissa olla Kaunottaren kuvakin...

Ja sitten hieman häkkipuuhia. Minni nukkuu mielellään päiväunia tuoll kuljetushäkissään, joka on tuttu jo ajalta ennen meille saapumista, kun veimme sen viimeisellä käynnillämme aikanaan pennuille ihmeteltäväksi ja tutustuttavaksi. Jostain ihme syystä myös nuo kaksijalkaiset tenavat, varsinkin Matti ovat ihastuneita tuohon leikkipaikkaan.

Päivät hakevat vielä rytmiään, itse asiassa elämä on aivan kuten muidenkin vauvojen taloon tultua pyörinyt paljon tuon nuorimmaisen (tällä kertaa nelijalkaisen) tahtiin, eli aina kun pieni heräilee nokosiltaan muut touhut keskeytyvät ja lähdetään ulos. Vähitellen tyttö on sopeutunut uuteen kotiin sen verran hyvin ettei enää pidä ihan mahdotonta meteliä, jos joutuu hetken viettämään yksinään eri huoneessa hereillä ollessaan. Hampaat ovat terävät ja niitä käytetään ahkerasti - toistaiseksi myös kiellettyihin kohteisiin kuten ihmisten ranteisiin, mutta eiköhän tuo paimenkoirille niin ominainen lapsuustapa tässä vähitellen ala kitkeytyä pois, kun ahkerasti yritämme olla huomioimatta ihossa roikkuvaa koirapienokaista. Poikkeus on kyllä se, että jos noita lapsia alkaa riepotella niin silloin minun on aivan pakko puuttua peliin ja keksiä neidille muuta puuhaa. Ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi opiskelukohteeksi onkin otettu lasten kanssa kauniisti leikkiminen...