Eläimet ovat todellakin esimerkillisiä toipumisessaan. Vielä eilen tokkurainen ja kipeän oloinen Minni on tänään jo aivan eri koira. Ja NÄLKÄINEN koira, joka huolimatta vielä syömistään rauhoittavista kipulääkkeistä tuntuu tihkuvan energiaa. Onko tämä todella sama eläin, joka maanantaina makasi leikkauspöydällä kuolemaa tekemässä.

Mitään riehumista ei uskalla kuvitellakaan, mutta yritimme hieman harjoitella seisomista. Kuvat on ottanut kuusivuotias, joka ei tietenkään ehtinyt mukaan sillä hetkellä, kun koira seisoi hienosti... Tarkoilla silmillä huomaa ajellut alueet ja vatsanahan roikkumisen haavan päällä.

Tässä vielä kuva, jonka otin, jotta haava näkyisi. Mutta eihän sitä enää edes erota kunnolla eli ei varmaan tarvitse pelätä, että pääsisi tulehtumaan. Alue on aivan kuivan tuntuinen eikä enää edes arista pahemmin. Minnillä ei tunnu olevan enää isompaa hinkua haavan nuolemiseenkaan. Silti pidämme vielä kauluria ja vielä parin päivän ajan annan tramal-lääkitystä. Kun kyllä koira aina välillä tuntuu hieman kivuliaalta etenkin kakkaamispuuhissa.