Eipä maanantaina arvannut, mitä olisi edessä, kun eläinlääkärin ovesta astuin ja vein Minnin sterilisaatioon. Leikkaus sujui hyvin ja leikkaava lääkäri oli toiminut täysin oikein koiran leikatessaan ja ommellessaan. Kukaan ei vain aavistanut, että Minnillä on ongelmia oman verensä hyytymistekijöiden kanssa, eli haavat sisällä jäivät vuotamaan ja veri tihkui vähitellen vatsaonteloon ja lopulta ulos asti.

Onneksi isäni oli juuri meillä käymässä ja tarjoutui yhdessä 14-vuotiaan pojan kanssa lähtemään viemään koiran yli 130 kilometrin päähän Jyväskylään päivystävälle pieneläinklinikalle. Perille kun pääsivät, lääkäri oli alkuun kuvitellut, että olisimme olleet huolimattomia ja päästäneet koiran repimään tikkejä, eli vuoto olisi vain pinnallinen, vaikka selvästi kerroin soittaessani, että koira ei kunnolla herännyt ensimmäisestä nukutuksesta vaan vuoti alleen solkenaan. Totuus valkeni, kun avasivat koiran uudelleen ja näkivät vatsaonteloon tirisevän veren... Leikkauksen yhteydessä vatsaontelosta imettiin n.350ml verta, joka on kyllä tuon kokoiselle koiralle paljon (15kg), ja kun vielä muistaa lammikoittain ulos asti valuneen veren.

 

 Leikkauksessa elimistöön saatiin palautettua tiputuksella 280ml. Koira oli jo ikenet valkoisena pöydällä ja lääkärit epäilivät selviämistä...  Veren palauttamisen ja hyytymisongelman takia annetun K-vitamiinin vaikutuksesta kuitenkin tila onneksi kumminkin alkoi parantua. Tyttö on ollut todella sinnikäs ja nyt aamulla annoin sille ruiskulla eläinlääkäristä mukaan saatua nestemäistä toipilasruokaa, jota latki ihan innolla ja sain myös lääkkeet syötettyä. Oli aamulla selvästi kipeä ja yöllä sai muutaman riehumiskohtauksen lääkehuuruissaan, kun heräili nukutuksesta. Poika vietti yön koiran vieressä ja sai sen aina nopeasti rauhoittumaan, minäkin kävin muutamaan kertaan silittelemässä ja juttelemassa.

 

Lääkitykseksi tuli antibiootit ja vahva kipuläke ihmisten lääkevalikoimasta, valmiste on opioidi ja luokitellaan huumausaineeksi ja onkin ilmeisesti lääkeaineiden väärinkäyttäjien suosiossa... Kun kävivät hakemassa lääkkeen päivystävästä apteekista reseptistä oli kuulemma otettu kopio ja resepti muutenkin taisi pitää jättää apteekkiin... Soittelen päivällä tuosta vielä eläinlääkärille ja kysyn, milloin aikaisintaan sen antamisen uskaltaisi lopettaa. Kun noin vahvoja aineita ei viitsisi yhtään turhaan koiraan pakata, vaikka nyt alkuun onkin varmaan ihan hyvä, jos koira on lääkkeiden vaikutuksesta rauhallinen ja pysyy aloillaan. Näyttää lepo tulevan samalla, kun koira on ihan kanttuvei. Liian ison kaulurin leikkasin vahingossa liiankin pieneksi, joten on mentävä hakemaan uusi...

 

Nyt vain toivotaan, että sinnikkäästi hengestään taistellut tyttö on jatkossakin yhtä sinnikäs ja pääsee pian tolpilleen.

 

Kiitos Jyväskylän Viitaniemen eläinlääkäriaseman lääkärien ammattitaidolle ja halulle pelastaa pienen porokoiran henki. Vaikka se on "vain koira" se on myös rakas perheenjäsen ja lasten kaveri ja minun rakas harrastuskumppanini.