Minni on oppinut kulkemaan hienosti rattaiden vierellä ja toisinaan hieman edessä ja perässäkin löysällä hihnalla. Niinpä saatoin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja hankkia koiralle uudet "vaatteet". Nykyään siis kuljetaan lenkillä kaulapannan sijaan valjaissa, ja koska vetämistä ei ole, vapautin molemmat kädet rattaiden työntämiseen  hankkimalla itselleni koirajuoksu vyön. Nyt ei enää ainakaan vyön puuttumisesta saa tekosyytä olla talvella hiihtämättä koiran kanssa... Tosin viimetalven vähäiset hiihtokerrat johtuivat siitä, että olin aika rapakunnossa joulukuisen synnytyksen jälkeen - johtuen siitä, että jouduin makaamaan kaksi viimeistä raskauskuukautta.

Ihan ensimmäisillä lenkeillä uusien varusteiden kanssa tuo oranssi joustinkohta meinasi olla ylivoimainen ärsyke revittäväksi, mutta matkan tyssätessä aina heti, kun se otettiin suuhun tapa unohtui todella nopeasti. Kiitos tässäkin naksuttimelle ja nameille.