Minni on vielä suloisen tietämätön siitä, mitä sen päänvaivaksi tulevaisuudessa on suunniteltu. Minni tulee saamaan osa-aika kaverikseen ja kiusakseen keväällä pienen naskalihampaan, collievauvan. Tässä matkalla on ollut hieman mutkia ja hetken näytti siltä että alunperin toiveissa olleen soopelicollien sijasta meille olisikin tullut tricolorneitokainen. Nyt ollaan kuitenkin siinä alkuperäisessä suunnitelmassa ja vapun tienoilla Minni päässee tutustumaan uuteen kaveriin.

Kun tiedossa on uusi koira kuvattavaksi niin tokihan sitä piti hankkia myös uusi kamera ja sitä testailtiin Minnin kanssa. Ollaan testailtu kyllä useammankin kerran, mutta lahjakkaasti olen taas toistaiseksi onnistunut kadottamaan usb-piuhan jonnekin, joten vain nämä tarhakuvat olen ehtinyt saada koneelle...

Minni on taas kevään kunniaksi löytänyt korvansa ja nyt ollaan jälleen ulkoiltu ihan vapaastikin myös ilman juoksuliinaa. Tätä ei varmaan olisi pitänyt tässä paljastaa, kun luultavasti seuraavalla lenkillä koira taas häipyy jonkun pyyn tai myyrän perään ja palaa takaisin vasta, kun sattuu huvittamaan.

Meidän hiihtolenkkeilyille tuli valitettavan nopea loppu tältä erää, kun polveni päätti hajota ja teki täydellisen toimimattomuuspäätöksen. Juuri kun olin ehtinyt Minnille ostaa ja saada ne huskyvaljaat. Nyt ei auta muuta kuin yrittää saada tuo polvi kuntoon ja toivoa, että jo ensi talvena pääsisimme uudelleen laduille. Jos polvi vain alkaa toimia niin kyllä myös aletaan miettiä josko seuraavaksi kaveriksi hiihtolenkkeilyä ajatellen hommattaisiin husky. Ja jossain vaiheessa olisi aikomus ottaa pienempikin koira hellittäväksi ja hoivattavaksi, bedlingtoninterrieri on se rotu, joka jo noin puolen vuoden ajan on ollut mielessä yhä useammin ja useammin.