Tässä valmis tarha, josta on mukava tarkkailla tapahtumia. Lasten ollessa keskenään pihalla Minni saattaa olla tarhassa, mutta kun ehdin mukaan niin silloin kyllä pääsee pihaan mukaan leikkimään - vaikka usein sitten saakin päähänsä rynnätä mummon pihan läpi tervehtimään Sakua... Siksipä vapaus onkin nykyään useimmiten hieman rajoitetumpaa, pitkä naru vain hihnan jatkona, jotta pääsee juoksemaan, mutta oppii (toivottavasti) rajat mitä kauemmas ei parane mennä... Tarhan mitoista vielä, tuo on noin 5*7m, koppi on eristämätön. 

Saimmepa taas tässä muistutuksen siitä, mitä tämä syrjäseudulla asuminen joskus käytännössä voi olla. Maanantaina napsahti puhelinkaapeli poikki ja nettiyhteys katkesi, tuosta ilmoitettiin puhelinyhtiöön aika pikaisesti, mutta eipä noita yhteyksien nopea korjaaminen paljoa kiinnostanut - tässä tien varressa kun on tasan kaksi liittymää, joihin tuo kaapelin katkeaminen vaikutti. Eilen viimein tulivat linjat kuntoon ja nyt viiveellä pääsen esittelemään Minnin tarhan, jossa tuo tuntuu viihtyvän yksinään yllättävän pitkiäkin aikoja. Tänä aamunakin olin lenkin jälkeen tuomassa neitiä sisälle syömään, mutta tuo jämähti eteiseen ulko-oven taakse istuskelemaan ja niinpä sitten vein ruoan ulos tarhaan, missä se näkyi maittavan.

Ensiksi hieman mörköjä rakennusvaiheessa, tuo ruuvilaatikko oli ihan HUUUUURJA ja sitä piti komentaa haukkumalla sille varmaan varttitunnin ajan.