Lieköhän porokoirilla kiipeily verissä, nimittäin meidän likka on ottanut ihan jokapäiväiseksi tavakseen käydä kiipeilemässä tuolla meidän "vuoristossa" murskakasoilla. Aiemmista koirista muistan, että suurimmaksi osaksi noilla ei ollut mitään hinkua korkeisiin paikkoihin (Panda-afgaania ja Lady-koiraa, jotka aina änkivät itsensä joka paikkaan kukkulan kuningattariksi lukuunottamatta!). Minni on aina korkeimmalla kasan päällä tähystämässä. Yhtenä aamuna se löysi jostain tienvarresta sammakonraadon, joka tietysti piti rahdata tuonne kasalle ja sitten siellä sitä sai mukavasti heiteltyä ilmaan, mutta eihän se lentämään oppinut!

Tässä vielä yritys todistaa neidin pahoja tapoja, kun aiemmin se AINA lenkillä tietyssä mutkassa, jossa tie viettää ojan suuntaan ja pitäisi pitää molemmat kädet aisassa, jotta pysytään tiellä, sai päähänsä hyökätä vaunujen renkaiden kimppuun, mutta näin kiltisti sitä sitten oltiin, kun todistusaineistoa paheista pitäisi saada: